Lempi sarjani

Minulla on tässä nyt sellainen tauko kun en tiedä mitä sitä rupeisi lukemaan seuraavaksi. Toisaalta en haluaisi aloittaa mitään enne Joulua, koska jouluna sitten kumminkin saa jonkun kivan kirjan lahjaksi ja sitä olisi sitten mukava joulunajan lueskella. Ajattelinkin tässä nyt aikani kuluksi kirjoitella "lyhyitä" juttuja lempi kirjasarjoistani

J.K.Rowling – Harry Potter
Tunnustan – Harry, Ron ja Hermione ovat ystäviäni. Sain ensimäisen Harry Potter ja viisasten kivi –kirjan joululahjaksi joskus ala-asteella, en muista tarkkaan, varmaankin kolmosluokalla. Kirjan kansi oli niin sanoinkuvaamattoman ruma, että ajattelin etten koskaan lue tätä kirjaa. Puolenvuoden päästä illalla otin kuitenkin kirjan käteeni, kun halusin lukea jotain ja parempaakaan ei löytynyt ja aloin lukea – tämä tyttö olikin mennyttä sen jälkeen. Potterin maailma imaisi 9-vuotiaan tytön mukaansa aivan yhtä voimakkaasti kuin se imaisee edelleen 22- vuotiaankin. Minusta kirjojen maailma on aivan ihana ja jollakin tavalla turvallinen ja harmoninen, vaikka suuren sodan uhka leijailee kokoajan kulisseissa kunnes se syttyy. Ehkä tämä vanhanaikainen maailma poikkeaa niin tämänpäivän maailmasta että siihen oli hyvä paeta. Jo pienenä jos oli pahamieli pakenin näiden kirjojen syvyyksiin ja olin onnellinen.

Minusta Rowling on luonut ihanat hahmot joiden suhteet ovat sydäntä lämmittäviä ja kauhistuttavia, ja mitä pidemmälle sarjaa lukee sitä enemmän tarina tarjoaa yllätyksiä jo niin tutuksi tulleiden hahmojen kohdalla. Tarina jokaisessa kirjassa tempaisee minut täysin mukaansa, enkä malta laskea kirjaa kädestäni – tästä johtuen olenkin lukenut valehtelematta jokaisen Potter kirjan ainakin 15 kertaa.

Viimeisissä kirjoissa tunnelma syventyy jo hyvin synkäksi ja karuksi ja tuo tarinaan aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, joka nostaa kyyneleet silmiin useammin kuin kerran. Voin kertoa että viimeistä Potteria lukiessani kirjan loppupuolella itkin niin voimakkaasti etten nähnyt enää lukea, josta johtuen oli kurkattava muutama kappale ettenpäin jotta näki mitä tulee tapahtumaan, jotta pystyi jatkamaan lukemista.

Kaikkihan näistä kirjoista eivät pidä, ja jotkut pitävät niitä aivan naurettavina – mutta minusta ne kertoo ystävien merkityksestä ja tärkeydestä, luottamuksesta ja rakkaudesta. Minussa nämä herättävät suuria tunteita. 

Stephenie Meyer – Twilight 
Voi mikä teinisensaatio tästä ihanasta tarinasta onkaan tehty. Täytyy kyllä myöntää että itsekkin näin ensimäisen twilight leffan ennen kuin olin lukenut kirjoja. Pidin kuitenkin ekasta leffasta, joka nostatti kynnystäni lukea kirja. Lopulta en kuitenkaan voinut enää pitää näppejäni erossa kirjasta, vaan aloitin lukemisen. Tarina ihmisen ja vampyyrin rakkaustarinasta on minusta kiehtova sen syvyyden ja vakavuuden takia, ei sen takia että se kertoo vampyyreista. Mielestäni hahmot ovat hyvin mielenkiintoisia – Edward ihanan vanhanaikainen ja konservatiivinen, mutta kumminkin samalla niin rajoja rikkova. Bella taas on niin ujo, kömpelö (monellakin tapaa)  ja viaton. Itse uskon, että pitäisin twilightin tarinaa yhtä kiehtovana vaikka Edward olisi roskakuski. En toki kiellä sitä etteikö kasvissyöjä vampyyri tekisi tarinasta kiehtovamman, taistellessaan veren ja lihan himoa vastaan. Onhan tarina välissä aika ällö-romanttinen, mutta joskus sekin on paikallaan. 

Anna Godbersen – Huumaa (Huumaa, Juoruja, Erheitä ja Hehkua) 
Huumaa

On vuosi 1899. Elizabeth ja Diana Holland ovat vanhan ja rikkaan suvun nuoria seurapiirineitoja, eikä Manhattanilla ole seurapiirijuhlista puutetta. Elizabeth on kaikkien rakastettu ja hänen oletetaankin menevän pian hyviin naimisiin, kun taas Dianaa voisi kutsua perheen hulttioksi ja poikatytöksi.  Penelope Hayes on Elizabethin parasystävä, uusrikkaan perheen tulokas seurapiireihin ja viekas kuin kettu. Mutta mitä olisikaan seurapiirijuhlat ilman komeita miehiä, tätä virkaa ajaa rikkaan perheen vesa Henry Schoomaker.  Elizabethin ja Dianan elämä kuitenkin romahtaa yllättäen, kun isän kuolman jäljiltä perhe paljastuukin täysin varattomaksi. Diana ja Penelope jotka taas eivät voi sietää toisiaan viekottelevat molemmat tahoillaan Henryä, saaden miehen rakastumaan ensin toiseen ja sitten toiseen. Hollandien perheen vararikko on kuitenkin ratkaistava ja pian, Elizabeth päätetään naittaa Henryn kanssa. Voi draaman ja juonittelun määrää kun kaikkien rakkauskuviot risteilevät ristiin rastiin, he jotka eivät voi saada toisiaan rakastavat toisiaa ja he jotka voivat saada toisensa eivät halua toisiaan.

Ihanaa hömppää…tarinasta on hyvin vaikea kertoa oikein mitään fiksua paljastamatta liikaa, mutta jos janoaa ihanaa hömppää joka ei kumminkaan ammu yli, tämä on teille. Romanttinen seurapiiritarina, joka pitää otteessaan!

Sarjan seuraavat osat Juoruja, Erheitä ja Hehkua jatkavat Hollandien perheen tarinaa ja saadaan mukaan myös uusia hahmoja, jotka sotkevat kuvioita entisestään. Näistä kirjoista ei juonittelua puutu, eikä epäsovinnaisia suhteita.