" Minä olin kamala ihminen. Olin huonoin mahdollinen tytär. Vanhempani antoivat minulle kaiken, mutta kiitin harvoin mistään. Tai jos kiitinkin, en tainnut koskaan tarkoittaa sitä. Totta puhuen minusta tuntuu, etten edes tiennyt, mitä kiittäminen merkitsee."
Irlantilaisen kirjailijan seitsemäs teos kertoo pilalle lellitystä teinitytöstä, Tamara Goodwin:istä. Tamara on rikkaan perheen lapsi, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Merkkivaatteet, ulkomaanlomat ja oma yksityinen uimaranta on arkipäivää rikkaalle perheelle. Yhtäkkiä tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta; Tamaran isä tekee itsemurhan. Itsemurhan taustalta paljastuu velkakierre, joka syöksee Tamaran ja hänen äitinsä vararikkoon ja edessä on muutto Dublinin sydämmestä, loisteliaasta kartanosta sukulaisten ( jotka ovat yhtä kiinnostavia kuin kivet) nurkkiin maalle. Maaseudun rauha ei paranna Tamaran ja hänen äitinsä tilannetta. Äiti nukkuu kaikki päivät, eikä tiedä tästä maailmasta tuon taivaallista. Tamaran eno Arthur ei paljon pukahda, ryystää vain räkää vastaukseksi. Rosaleen (Arthurin vaimo) taas on kamala kyttääjä, eikä osaa puhua mistään muusta kuin toisten murheista. Tamaran elämä maalla onkin kamalan tylsistyttävää.
Eno ja hänen vaimonsa asuvat portinvartian talossa vanhan Kilsaneyn linnan raunioilla. Tamara löytää linnasta itselleen pakopaikan ja sen mukana yllättäviä ystäviä rääväsuiselle teinitytölle, kuten nunna sisar Ignatiuksen, joka huomaamatta pehmittää Tamaran luonnetta ja tuo hänestä inhimillisiä puolia esiin. Kilsaneyssä pysähtyy kirjastoauto, jota Tamran ihastukseksi ajaa komea Marcus! Kirjastoautosta löytyy päiväkirja, jonka kaikki sivut ovat tyhjiä. Järkytys onkin suuri kun päiväkirja alkaa itse täyttää itseään Tamaran elämästä! Kirjoitus koskee aina seuraavaa päivää! Voiko päiväkirja olla oikeassa ja mitä tapahtuu jos sen ennustuksia pyrkii estämään? Onko hyvä tietää etukäteen mitä huominen tuokaan tullessaan?
Entä miksi Rosaleen on niin rasittavan tiukkapipoinen kyttääjä ja selvästikin salailee jotain? Mihinkään ei saa mennä eikä mihinkään koskea ilman Rosaleenen valvoaa silmää. Ja mikä on Kilsaneyn linnan raunioiden arvoitus, mitä linnan tuhonneessa tulipalossa oikeasti tapahtui?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tämä kirja oli ihan kiva löytö. Tarvitsin pitkälle automatkalle lukemista, joten nappasin tämän kirjan vain äidin kirjahyllystä, sillä perusteella että Ahernin kirjat ovat yleensä hyviä ja ei todellakaan tarvinnut pettyä tälläkäänkertaa.
Tamara on hahmona erittäin mielenkiintoinen,toisinsanottuna ärsyttävä pilalle hemmoteltu rääväsuinen kakara, joka ei ajattele kuin itseään! Maalle muutto ja isän kuolema herättää Tamaran kuitenkin huomaamaan nämä puolet itsessään ja hän alkaa katumaan kiittämättömyyttään. Tamara kasvaa tarinan edetessä paljon, vaikka Rosaleen saakin hänet aina välissä laukomaan ilkeyksiä. Hauskan lisän tarinaan tuo Tamaran suuri ärtyneisyys samaa tarkoittaviin sanamuotoihin - hyvä voitto, täysin kuollut. Ihanaa kuinka Ahern osaa maustaa hahmojaan.
Kirja pitää paljon itsellään, ja paljasta koko tarinaa järisyttävät salaisuudet vasta viimemetreillä. Lukija pystyy loppupuolella aavistelemaan jotain sinnepäin, mutta ratkaisu tulee kuitenkin lopulta täytenä yllätyksenä. Salaperäinen linna, rasittava Rosaleen ja eloton äiti pitävät mielenkiintoa yllä. Ahern on luonut kaikista hahmoista todella herkullisia.
Vaikka kirjan aiheet, varsinkin alussa, ovat aika synkkiä on Ahern osannut Tamaran avulla luoda kirjaan huumoria, ja mikään ei mene liian vakavaksi.
Suosittelen kyllä kaikille erittäin lämpimästi: Monitasoisia ihmisiä, salaisuuksia ja huumoria. Ei mitään hömppää, muttei liian vakavaakaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
Gummerus
Suomentanut: Terhi Leskinen
2010
415s.
Arvosana:3 (asteikko 1-5)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti