torstai 6. kesäkuuta 2013

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen

Frankie, amerikkalainen radiotyttö kaipaa jännitystä elämäänsä ja matkustaa Lontooseen raportoimaan toisen maailmansodan pommituksista, natsien hyökätessä Iso-Britanniaan. Millaista on elää sodan runtelemassa kaupungissa ja viettää yönsä pommisuojassa. Yhtenä yönä Frankie ei kollegansa Harrietin kanssa ehdi pommisuojaan ilmahyökkäyksen alkaessa ja Harriet saa surmansa natsien pommista. Frankie päättää jatkaa Harrietin työtä ja matkaa keski-eurooppaan, missä juutalaiset on pakotettu ulos kodeistaan. Frankie aikoo selvittää minkä takia pakolaisia on yhtäkkiä niin paljon, ja miksi he tuntuvat kaikki olevan juutalaisia. Mitä näillä ihmisillä on kerrottavanaan ja miksi kukaan ei ole valmis kuulemaan sitä.

Emma, yksinäinen seinäruusu on vihdoin löytänyt itselleen miehen jota ei voi uskoa todeksi. Will on kuin satua ja saa Emman heräämään unestaan, jossa hän on koko ikänsä vaeltanut. Will toimii Franklinin ainoana lääkärinä, kunnes synnyttävä nainen kuolee hänen käsiinsä. Will päättää lähteä Lontoon pommitusten keskelle auttamaan haavoittuneita, hyvittääkseen epäonnistumisensa. Mitä enemmän aikaa Will on poissa, sitä enemmän Emma tuntee alkavansa taas kadota. Emma lähettää Willille joka päivä kirjeen, kuten Will myös Emmalle, kunnes yhtäkkiä kirjettä ei Lontoosta enää tulekaan.

Iris, keski-ikäinen postineiti, jonka käsien lävitse kulkee koko kylän posti ja salaisuudet. Iris on päättäväinen nainen, joka rakastaa järjestystä. Eräänä päivänä Iris saa kuitenkin käsiinsä kirjeen, jota ei pystykään toimittamaan. Tämä pieni poikkeus sääntöön sitoo näiden kolmen hyvin erilaisen naisen elämät yhteen sodan runtelemassa maailmassa. Onko parempi elää toivossa vai totuudessa? Kumpi satuttaa ja kumpi suojelee enemmän?

Kuten moni muukin, minäkin valitsin tämän kirjan sen vuoksi, että se käsittelee toista maailmaansotaa ja lupasi vielä siihen rinnalle riipaisevan rakkaustarinan. Mutta voi kurjuus miten minutkin tämä romaani jätti vajaaksi. En saanut siitä kertakaikkiaan mitään irti. Emman ja Willin suhde on toki ihana, mutta sen traaginen päätös tulee ehkä liian harvoin ja sen kytkeytyminen Frankien elämään tuntuu jotenkin aivan liian löyhältä. Frankien elämästä ja havainnoista on tietysti mielenkiintoista lukea, mutta jotenkin se ei saa minkäänlaista päätöstä. Samalla Iris tuntuu aivan turhalta päähenkilöltä, hän olisi voinut olla melkein kuka vaan. En tiedä onko vika sitten lukijassa kun tämä tarina ei minulle avautunut, vaan jätti vajaaksi. Monessa kohdassa hypiin useidenkin rivien yli ja muutaman sivunkin hyppäsin ettenpäin niin että vain silmäilin ne läpi. Niin kovasti kuin haluaisinkin kertoa teille tämän olleen mitä ihanin tarina rakkaudesta sota-aikana, en sitä voi tehdä. Ei tarina nyt mitenkään surkeakaan ollut, koska kirjan luin muutamassa päivässä läpi, mutta silti jotenkin se jäi mitäänsanomattomaksi. Kirjassa on kyllä paljon hienoja huomioita, sitä en mene kieltämään.

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen (The Postmistress)
Bazar
Suomentanut Raija Rintamäki
2013
Arvosana:3 (asteikko 1-5)

16 kommenttia:

  1. Pidin kirjasta. Siinä seurattiin kolmen erilaisen naisen tarinaa, jotka lopulta ystävystyivät ja yhdistävä tekijä heillä kaikilla oli tämä kirje. Postineiti oli oikeastaan pääosassa, joten ei häntä mielestäni olisi voinut jättää pois. Kirjailija kertoi, että hän sai ajatuksen kirjaan juuri kotipaikkansa postineidistä.

    VastaaPoista
  2. Tiedän että tämä kirje lopulta yhdisti heitä, mutta jotenkin sen yhteys Frankien tarinaan ja elämään oli minusta jotenkin aivan liian löyhä. Olisin ainakin itse kaivannut että näiden kahden muun naisen tarina olisi jotenkin sidottu paljon tiiviimmin kiinni Frankien tarinaan. Minulle jäi sellainen olo, että Frankie vain kantoi ja kantoi kirjettä mukanaan ja sitten yhtäkkiä tupsahti näiden muiden naisten elämään ja liittyi siihen jotenkin epäuskottavasti.

    Ei postineitiä itseään olisi tietenkään voinut jättää pois, mutta jotenkin se miten paljon Irista ja hänen suhdettaan Harryyn kirjassa käsiteltiin oli mielestäni täysin turhaa kirjan loppuratkaisun kannalta. Toki se maalasi paljon kuvaa siitä minkälainen ihminen Iris on ja miten eriskummalista oli, että hän päätyi tekemäänsä ratkaisuun. Mutta silti...en tiedä, minusta hänelle oli kijroitettu turhan iso siivu tähän tarinaan.

    Mutta kyllähän tätä kirjaa on maailmalla paljon kehuttu, että tottakai siitä pitäneitäkin lukijoita löytyy paljon, ja niin kuuluukin olla. Ehkä tämä tarinan nyt vain oli liian syvällinen auetakseen minulle, koska minusta tämä oli vain aivan luettava kirja, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Hienoa että sinä kuitenkin olet pitänyt siitä. :) Ihmiset ovat niin erilaisia.

    Toisaalta mietiin sitäkin, että Frankien tarina oli aika mielenkiintoinen ja kirjan olisi voinut kirjoittaa vain hänestäkin.

    VastaaPoista
  3. Mulle jäi aika samat fiilikset; kaunis teos, mutta valitettavasti en saanut siitä juuri mitään irti.

    VastaaPoista
  4. Hieno ja hyvin kuvainnollistava. :)

    VastaaPoista