Anna Godbersen: Illan pitkät varjot

Illan pitkät varjot on hohdokkaan Young Bright Things -sarjan viimeinen osa, jossa Cordelia, Letty ja Astrit nauttivat elämästään 1920-luvun viimeisenä kesänä. Kesästä jona heidän kaikkien elämä muuttui.

Astrid kuluttaa päivänsä uudessa roolistaan Rouva Charlie Garynä, mutta huomaa pian viinatrokarinvaimona olemisen varjopuolet. Letty taas rakentaa huimaa vauhtia omaa tietään kuuluisuuteen, mutta joutuu kohtaamaan myös julkisuuden nurjan puolen. Cordelia totuttelee uuteen rooliinsa salakapakan pitäjättärenä, sekä saa huomata ettei mustan miehen tyttöystävänä oleminen ole yksinkertaista.

"En enää muista heistä montakaan - mutta tuosta viimeisestä, hehkuvasta kesästä mieleeni jäi kolme tyttöä, joita en salli itseni unohtaa. Heistä kukin kulki kohti tuntematonta kohtaloaan, ja ennen kuin vuosikymmen ehti vaihtua, jokainen oli paennut omalla tavallaan - yhdestä oli tullut kuuluisa, yksi oli mennyt naimisiin ja yksi oli kuollut." 

Näin traagisesti sarjan ensimäisessä kirjassa uhottiin ja nyt on tullut aika täyttää se toteen. Koko sarjan ajan pyörittelin näitä kolmea hehkuvaa tyttöä mielessäni ja mietiin kenen kohdalle mikäkin kohtalo tulisi osumaan. Lopulta ratkaisu oli melko yksinkertainen, vaikkei siitä varma voinnut ollakaan kuin vasta tarinan päättyessä. 

Godbersen on jälleen onnistunut kuvaamaan vuoden 1929 seurapiirielämää hohdokkaasti ja vastustamattomasti. Letty on saanut uutta tuulta siipiensä alle ja hänen kipuamistaan maineeseen on mukava seurata ja orastava suhde Valentiinoon luo tarinalle sen kaipaamaa jännitystä ja romantiikkaa. Myös Cordelian suhde uhkarohkeaan lentäjään Max Darbyyn saa uutta syvyyttä, heidän kohdatessa rasismia mustan pojan seurustellessa vaalean tytön kanssa. Sarjan viimeisessä osassa kuitenkin Astridin tarina jättää Lettyn ja Cordelian tarinan varjoonsa. Romaanissa keskitytään suuresti Astridin ja Charlien suhteeseen ja siihen miten viinatrokarina toimimisen paineet ja stressi alkaa vaikuttaa negatiivisesti tuoreen avioparin onneen ja miten helppoa on vilkuilla vieraisiin pöytiin.

Godbersen aloittaa tarinan runsaalla kertaamisella edellisten osien tapahtumista, mikä sarjaa lukeneelle on hyvin ärsyttävää. Aiempien tapahtumien mieleenpalauttamista olisi voinut tiivistää rankalla kädellä. Viimeisessä osassa ei myöskään loppujenlopuksi tapahdu hirveästi mitään, mutta silti kirja on mukavaa hömppää, ja sitä on miellyttävää lukea. Astridin, Cordelian ja Lettyn seikkailut hohdokkaalla 1920-luvulla ovat oikein viihdyttäviä ja vievät mukanaan hehkeään New Yorkiin. Lopulta jokainen tyttö saavuttaa oman, ehkä yllättävänkin kohtalonsa.

VAROITUS SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA 

Romantikkona olin aivan haltioissani Lettyn ja Velntinon kehittyvästä suhteesta, vaikka olisihan minun jo pitänyt oppia se, että jos jokin Godbersenin kirjoissa vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta se useimmiten myös on näin. Suututtamaan jäi kuitenkin se, ettei lukijalle annettu mitään selitystä Valentiinon petturuudelle. Minä olisin kaivannut häneltä jonkinlaista selitystä ja anteeksipyyntöä, koska hänestä maalaattiin niin täydellinen kuva lukijalle. Mutta toisaalta miten sinisilmäinen sitä voikaan olla ettei nähnyt tämän olevan tulossa?

Cordelian osuus tarinan viimeisessä osassa on melko pieni minun mielestäni. Cordelian ja Maxin traaginen kohtalo jää myös auki, joka toisaalta antaa lukijalle mahdollisuuden uskoa mihin haluaa. 

Elämä koettelee erityisesti Astridia tässä viimeisessä osassa, mutta minusta oli mukavaa huomata miten Astrid kasvaa henkisesti näiden koettelemusten myötä. Charliessa on koko sarjan ajan häilynyt mielestäni jokin salaperäinen pimeä puoli, joka nyt pääsee valloilleen. Vaikka mainitsinkin Astridin kasvavan henkisesti, on hän toisaalta edelleen myös niin tyttömäinen ja hupsu. Nuori joka rakastuu salaman tavoin, yllättäen ja päätäpahkaa, sekä kuolettaa tunteensa aivan yhtä vikkelään. Jotenkin tämä huolettomuus ja tuhlaavuus kiehtoi Astridissa, jonka vuoksi minulle tuli aivan surku lopussa, kun hän menettää kaiken sen. Hieman hölmö kun olen olisin toivonut, että nämä tytöt olisivat voineet jatkaa huolettomia kesäpäiviään ikuisesti, mutta mikä se sellainen tarina olisi edes ollut? 

Anna Godbersen: Ihania päiviä (The Lucky Ones)
Karisto 
Suomentanut Leena Perttula
2013
394s. 
Arvosana:4½ (asteikko 1-5) 
Lue myös arvosteluni sarjan aiemmista osista!