keskiviikko 20. helmikuuta 2013

William Shakespeare: Romeo ja Julia

"ROMEO
Vangittakoon ja surmattakoon minut;
tyydyn siihen, koska sinä tahdot niin.
Noin harmaana ei aamun silmä hohda,
vaan Kuuttaren otsa kalvas heijastus;
ei ole leivonen tuo lintu, jonka kaiku
takoo taivaan holviin yläpuolellamme.
Mieluiten jäänkin, olen lähtöön haluton.
Tulkoon kuolema, se Julian tahto on.
Jutellaan, armaani, siis aamuun asti.

JULIA
Ei, nyt on aamu, aamu! Lähde nopeasti!
Juuri leivo laulaa käheästi, kimeästi
nuotin vierestä soinnutonta virttään.
Suloiseksi leivon liverrystä sanotaan,
mutta tuo raakunnallaan meidät erottaa.
Leivo sai rupisammakolta silmät,
kerrotaan. Olisipa saanut äänenkin!
Kun jahtitorvi sen ääni räikeästi soittaa,
sinut sylistäni ajaa, kun päivä koittaa.
Mene! Valo käy hetki hetkeltä vain kirkkaammaksi."

Sain ystävänpäivälahjaksi äidiltä ja isältä rakkaustarinoiden klassikon Romeon ja Julian. Yllätyin heti tarinan lyhyydestä, olin jotenkin ajatellut sitä paljon pidemmäksi.
En ole ikinä aiemmin lukenut näytelmäkirjallistuutta, mutta yllättävän nopeasti siihen tottui ja tarina oli yllättävänkin helppolukuista. Tarinan alussa on luettelo henkilöistä ja heidän asemistaan, joka helpottaa lukemista suunnattomasti. Vaikka henkilöitä ei kirjassa kovin montaa olekkaan, joutuu tähän luetteloon silti palaamaan vielä loppumetreilläkin ja tarkistamaan kuuluiko kyseinen henkilö nyt Montaguen vai Capuletin leiviin. Olin myös yllättynyt siitä kuinka helppolukuista runomainen ja rönsyilevä kerronta oli. En sitten tiedä paljonko vapauksia suomentaja on ottanut ja oikonut tekstiä vähemmän vanhahtavaksi. Pitäisi ehkä lukaista myös jokin vanhempi suomennos, jotta voisi verrata.
Kerronta suomennoksessa on jokatapauksessa kaunista. Vai olisinko sittenkin halunnut sen olevan vähän vanhahtavampaa?

Romeon ja Julian tarina on varmasti kaikille tuttu. Itse tutustuin ensikertaa rakkaustarinaan (niin että muistan) Romeo + Juliet elokuvan kautta. Muistan kun mummoni kauhisteli elokuvan lopussa rakkauden intohimoisuutta ja sanoi ettei noin voimakkaasti saa sitten koskaan rakastua. :) Taisin olla tuolloin kymmenvuotias. Sen jälkeen tarina on tullut tutuiksi myös monissa muissa ohjelmissa kiertoteiden kautta. Onhan tämä kuitenkin varmaan eniten siteerattu ja kopioitu rakkaustarina. Olinkin aika yllättynyt siitä, että itseasiassa kirja ei tuonut tarinaan mitään uutta, muutakuin kauniin kuvailevan kerronnan. Tarina oli silti se sama vanha tuttu. Henkilöhahmojen puheenvuorot ovat täynnä draamaa, intohimoa ja päivittelyjä, varsinkin Romeon ja Julian puheenvuorot ovat niin täynnä tunnetta, että voisi luulla jokaisen olevan viimeinen heidän huuliltaan.

Jokaisen draaman, romantiikan ja klassikoiden ystävän tulisi tarttua myös tähän tarinaan!

Arvosana: (asteikko1-5)
William Shakespeare:The most excellent and lamentable tragedy of Romeo and Juliet
Suomentanut: Marja-Leena Mikkola
2006
WSOY
187s.

Wikipedia kertoi minulle yllättävän tiedon, kun etsiin tietoa koska Romeo ja Julia on ensimäisen kerran julkaistu kirjana. Wikipedian mukaan  Shakespeare löysi aiheen Romeoon ja Juliaan Arthur Brooken runosta The Tragicall Historye of Romeus and Juliet (1562),  joka taas oli käännös ranskan kautta välittyneestä alkujaan italialaisesta kertomuksesta. Tarinan Romeosta ja Juliasta kirjoittikin siis alunperin italialainen Luigi da Porto 1520-luvulla ja alkuperöinen nimi kuului italiaksi; Giulietta. Shakespeare kirjoitti tarinasta ensimäisenä näytelmän.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romeo_ja_Julia

1 kommentti:

  1. Tämä olis varmaan mielenkiintoinen lukukokemus. Oon miettinyt samaa kuin sä, että olis vaikeaa lukea runomuotoista tarinaa, mutta ehkä siihen tosiaan tottuu nopeasti. Hauska muuten toi mummon kommentti :DD

    VastaaPoista