Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani

 "Miten totta olikaan, että kauneus riippuu kokonaan siitä, millä silmillä katsotaan. Isäntäni kalpeat oliivinväriset kasvot, kulmikas leveä otsa, tuuheat paksut kulmakarvat, syvällä olevat silmät, voimakkaat piirteet, hänen tiukka tyly suunsa -kaikki nämä ilmensivät tarmoa, päätäväisyyttä, tahdonvoimaa -sanan tavallisessa merkityksessä ne eivät olleet kauniit kasvot, mutta minulle ne olivat enemmän kuin kauniit, ne olivat erittäin mielenkiintoiset ja minuun ne tehosivat merkillisesti, niin että en voinut enää hallita omia tunteitani, vaan ne olivat hänen vallassaan. En ollut aikonut rakastua häneen; lukija tietää, että olin taistellut ankarasti tukahduttaakseni sielussani orastavat rakkauden idut, mutta heti nähdessäni hänet uudelleen ne virkosivat eloon vihreinä ja voimakkaina . Katsomattakaan minuun  hän pakotti minut rakastamaan itseään."

Jane Eyren tarina on jaettu kolmeen osaan. Tarinan alussa, ensimäisessä osassa Jane on vielä lapsi ja hänet on sijoitettu vanhempiensa kuoleman jälkeen rikkaan enonsa vaimon, rouva Reedin kasvattitytöksi. Rouva Reed on kuitenkin kaikkea muuta kuin rakastava kasvattitäti. Hänen mielestään Janen luonteessa on jotain pahasti pielessä, eikä kukaan voisi ikinä pitää niin intohimoisesta, huonokäytöksisestä ja valehtelevasta tytönhupakosta. Eräänä päivänä Jane saa yllätyksekseen kuulla, että hänet lähetetään Lowoodin tyttökouluun pois tädin jaloista. Lowoodin tyttökoulu ei kuitenkaan osoittaudu oletetuksi paratiisiksi, vaan siellä on talvisin jäätävän kylmä, kuri on kova, ruoka niukkaa ja kaiken lisäksi lavantauti jyllää voimakkaana. Jane onnistuu kuitenkin suorittamaan opintojaan hyvin ja hänestä kasvaa oppinut ja viisas nainen.
Toisessa osassa, Janen ollessa jo aikuinen nainen, hän asuu edelleen Lowoodissa, nyt itse opettajattarena. Jane kaipaa kuitenkin elämäänsä jotain enemmän ja päättääkin hakea kotiopettajattareksi. Pian hän saakin vastauksen hakemukseensa ja muuttaa kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon, missä hän saa oppilaakseen pienen ranskalaisen tytön Adelen. Janen elämä Thornfieldissä kuluu seesteisesti, kunnes hän tapaa  ensimäisen kerran talon isännän herra Rochesterin. Herra Rochester osoittautuu tylyksi ja epäkohteliaaksi, mutta jostain kumman syystä hän vaatii Janen iltaisin seurakseen. Tarinan edetessä Jane huomaa hänen tunteidensa alkavan muuttua Herra Rochesteria kohtaan hyvinkin lämpimiksi, mutta yllättävää onkin, että myös rikkaalla herra Rochesterilla on palavia tunteita köyhää ja vaatimattoman näköistä Jane Eyreä kohtaan. Eiväthän he edes ole samaa säätyluokkaa!

Kotiopettajattaren romaani oli ilmestyessään vuonna 1847 sensaatio, jossa kuvailtiin ensimäistä kertaa hyvin voimakkaasti  ja avoimesti naisen kiihkeää rakkautta. Vielä ihmeellisempää oli kun paljastui, että sen kirjoittaja olikin kirkkoherran tytär.  Kirjan suomentaja Kaarina Ruohtula kuvailee esipuheessa Jane Eyren tarinan olevan vahvasti omaelämäkerrallinen, vaikkei se olekkaan varsinaisesti Charlotte Bronten omaelämänkerta. Tarinassa on kuitenkin Ruohtulan mukaan paljon totuudenmukaisia asioita Charlotten lähipiirin elämästä. Tarinassa tulee hyvin ilmi sen ajan säätyerot, sekä naisen asema, jota vastaan Jane niin kovasti taistelee. Tämä onkin varmaan yksi syy miksi kirja on aikanaan herättänyt niin paljon huomiota. Onkin hassua että tarina mukailee niin jyrkästi sen ajan naisen asemaa, mutta miesten suhteen se on hyvin ruusuinen, mutta sitä se romantiikka kai teettää.

Jane Eyren tarina on ihmeellinen kertomus köyhästä ja kaltoinkohdellusta tytöstä, joka omalla päättäväisyydellään ja intohimoisuudellaan luo itselleen aivan erilaisen elämän kuin mitä hänen säädylleen olisi tarkoitettu. Rakkaustarina Janen ja herra Rochesterin välillä on intohimoinen ja melkein taianomainen. Jane on hahmona hyvin suorasukainen ja pohdiskelevainen, hän kamppailee sisimmässään monenlaisten tunteiden kanssa. Herra Rochester taas on hyvin moniulotteinen. Aluksi hänestä annetaan kovin töykeä, ylimielinen ja epäystävällinen kuva. Tämä kuva alkaa kuitenkin haihtumaan pienissä ”vahingollisissa” törmäämisissä Janen ja herra Rochesterin välillä. Lukijalle alkaa avautumaan herra Rochesterin lempeä puoli ja kuinka ihastunut hän Janeen onkaan, mutta pyrkii onnettomasti salaamaan sen.  Herra Rochesterin tunnustaessa rakkautensa Janelle kerronta muuttuu yhtäkkiä niin intohimoiseksi molemminpuolin, että minut se ainakin yllätti täysin.  Janen ja herra Rochesterin väliset kuvaukset ovat hyvin tunteikkaita ja nopeatempoisia, joka aiheutti sen että kohtauksen tai tilanteen muuttuessa joksikin muuksi kirjasta tuli aika-ajoin hyvin pitkäveteinen ja tylsä, minkä takia minulla kesti todella kauan lukea tätä kirjaa. Janen elämän vaiheita kuvaillaan välissä hyvin tarkkaan, pitkään ja yksityiskohtaisesti, joka on välillä pitkästyttävää, mutta tämän aikakauden kirjoissahan se on hyvin tyypillistä. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta kuitenkin. Ajatus siitä, että rikas kartanonherra rakastuu köyhään kotiopettajattareen palavasti on ajatuksena ihana. Herra Rochester on tarinan aikana myös hyvin veikeä hahmo, hän paljastaa vihjeitä suunitelmistaan Janea kohtaan vähitellen, mutta kuitenkaan hänen aikeistaan ei pääse varmuteen.

Arvosana: 4 (asteikko 1-5)
Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
Ilm. alkunperin salanimellä Currer Bell: Jane Eyre
Suomentanut: Kaarina Ruohtula
1847
Karisto
542s.