maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

Huh huh, olen juuri lukenut kirjan viimeisen lauseen ja laskenut kirjan käsistäni. Olen hengästynyt ja sydämeni hakkaa pamppaillen. Minusta tuntuu, että tästä kirjasta on kirjoitettava heti ennenkuin lumous särkyy ja haalistuu mielessä, kuten valitettavasti aina lopulta hienoimmillekin tarinoille käy. Liian kauan sai tämä kirja odottaa vuoroaan (jostain ihmeen syystä) hyllyssäni. En tiedä koska viimeksi olisin lukenut näin koskettavaa teosta. Olen istunut neljä päivää nenä kiinni kirjassa, ja ne hetket kun tein jotain muuta kaipasin vain tämän tarinan pariin takaisin. Sitä ei vain kertakaikkiaan pystynyt laskemaan käsistään!



"Hannah hymyili minulle, mutta en jäänyt huoneeseen. En käsittänyt, mitä olin tehnyt. Miksi olin sen tehnyt. Tunsin hämmennystä, häpeää, hilpeyttä. Niiasin, poistuin huoneesta ja lähdin juoksemaan posket kuumottaen käytävää pitkin päästäkseni palvelijaintilan suojiin niin pian kuin mahdollista, kauas noista erikoisista, eksoottisista lapsukaisista ja oudoista tunteista, joita he minussa herättivät."

Paluu Rivertoniin on Kate Mortonin esikoisteos, joka kertoo Hartfordin sisarusten, heidän ikivanhan sukunsa ja nuoren palvelustytön elämästä 1920-luvun Englannissa. 98-vuotias Grace, Rivertonin entinen sisäkkö ja kamarineito, elää Rivertonissa suvun jäsenten kohtalokkaimmat hetket, jotka kuohuttavat ihmisten mieliä vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Vuonna 1924 pidetyt loistokkaat tanssiaiset päättyvät skandaaliin, kun nuori runoilija tekee yllättäen itsemurhan kesken juhlien. Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin tragediasta on tekeillä elokuva, mutta Grace on ainoa joka tietää tarinan todellisen kulun ja mitkä asiat onnettomaan loppuun oikein johtivat?

Haluaisin kertoa teille niin paljon Gracesta ja hänen suunnattomasta lojaaliudestaan, Hannahista ja hänen seikkailujen palostaan, Emmelinestä täynnä nuoruuden intoa ja romantiikan kaipuuta, Alfredista, Davidista, Robbiesta sodan runtelemista ja muokkaamista miehistä. Mutta vaikka kuinka yritän en saa sisälläni kuohuvaa myllerrystä puettua sanoiksi. Teidän täytyy vain itse lukea heistä ja heidän tarinansa, jotta voitte oikeasti ymmärtää sen lumon.

Tarina on takauma, muistelma jota nyt 98-vuotias Grace kertoo. Mielestäni tämä on ollut oikein oivallinen valinta tarinan kerronnalle. On mielenkiintoista kuulla Gracen ajatuksia ja tunteita Rivertonin elämästä nuorena ja vanhana, miten aika on sitä muokannut ja miten niin hyvät kuin huonotkaan muistot eivät anna rauhaa kokijalleen, ennenkuin niitä pystyy käsittelemään. Kuinka paljon ihminen pystyy kantamaan sisällään ja montako salaisuutta hän pystyy säilyttämään ihmiselämän ajan? Täytyykö totuuden tulla lopulta julki? 

1920-luvun kartanoelämää on kuvattu loistokkaasti, etenkin palvelusväen näkökulmasta josta tarina kerrotaan. On erittäin mielenkiintoista oppia palvelusväen tavoista ja ns. nokkimisjärjestyksestä. Kirjaa lukiessa voi tuntea olevansa Rivertonin vanhassa ja kauniissa kartanossa, ja melkein haistaa sen hieman ummehtuneen tuoksun, koskettaa karheaa tapettia ja pehmeitä huonekaluja tai Emmelinen leningin sifonkia. Minusta tässä kirjassa keronta on jotenkin aivan taianomaisen hienoa ja soljuvaa. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja moniuloitteisia. Jokainen hahmo saa myös kirjassa päätöksen tarinalleen.

Rivertonin asukkaiden tarina ei ole onnellinen, romanttinen kylläkin. Se yllättää ja ei kumminkaan. Monen sukupolven kohtalot kiertyvät toisiinsa ja ihmisten pienetkin valinnat vaikuttavat pitkään ja voivat muuttaa heidän elämänsä suunnan täysin. Täytyy sanoa, että tämä tarina oli koskettavin pitkään aikaan. Rivertonin kartanon jokaisen asukkaan traaginen kohtalo liikutti syvästi ja herätti erilaisia kaipauksen tunteita. Miten kohtalo voikaan heitellä ihmisiä. Ja miten suuri rakkauden voima lopulta voikaan olla. Tätä tarinaa ei todellakaan kannata jättää lukematta, se muuttaa maailmasi. Ainakin hetkeksi aikaa ;) Myönnän hurahtaneen täysin näihin 1920 -luvun sukutarinoihin, joten sillä on varmasti paljon vaikutusta siihen miksi pidin tästä niin kovasti.

--------------------------------------------------------------------------

Arvosana: 5 (asteikko1-5)
Kate Morton: The House at Riverton ja The Shifting Fog
Suomentanut: Helinä Kangas
2006
BAZAR
608s.

5 kommenttia:

  1. Oi kyllä! Minustakin teos oli aivan loista - tosi hienoa kuulla, että sinäkin pidit. Kunpa saisimme pian lisää kirjailijalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että pidit. Laitoin jo Bazarille menemään sähköpostia, että koska saadaan kyseiseltä kirjailijalta lisää teoksia. :)

      Poista
  2. Jenni, minullekin tämä kirja oli enemmän. Katso vaikka mikä kirja minulla on kädessäni profiilikuvassanikin;)

    Olen myös koukussa '20-lukuun.

    VastaaPoista