Torey Hayden: Aavetyttö

" Jadie katsahti ylös. "Ei ole hämähäkkejä. Eikä ikkunoita. Kukaan ei pääse sisään."

"Ei pääse." -- "Hyvä", hän toisti. "Minä olen täällä turvassa"

Aavetyttö kertoo tositarinan pienestä Jadiestä, jonka elämä vaikuttaa päällisinpuolin yhtä normaalilta kuin kenentahansa lapsiperheen elämä. Jadie kuitenkin kärsii valikoivasta puhumattomuudesta, hän puhuu kyllä kotona, mutta koulussa hänestä ei saa irti pienintäkään sanaa tai tunnetta, ei iloa ei surua.

Psykologi ja erityisopettaja Torey Hayden muuttaa pieneen kaupunkiin, Peckingiin, hän on saanut uuden työn Jadien ryhmän erityisopettajana. Ryhmään kuuluu Jadien lisäksi autistinen Reuben, kommunikaatiokyvytön Philip ja tappelupukari Jeremiah. Jadie pärjää koulutehtävissä loistavasti ja on nokkela lapsi, erityisryhmään sijoittamisen syynä onkin ollut hänen puhumattomuutensa. Hayden aloittaa Jadien jututtamisen hyväksihavaitsemiaan metodeja käyttäen, eikä aikaakaan kun hän saa puristettua Jadiestä pienen ja hiljaisen vastauksen irti. Pikkuhiljaa Hayden kasvattaa Jadien luottamuksen itseensä ja Jadie alkaa puhumaan enemmän ja samalla hänestä alkaa paljastumaan pieniä eriskummallisia asioita. Miten lapsi osaa käyttää videokamertaa, aikana jona ne vielä olivat hyvin harvinaisia?

"Ei, ei se vissiin ole itse telkkarissa. Se vain laittaa minut telkkariin. Niin että minusta tulee filmitähti ja minä saan isona paljon rahaa."

Haydeniä ihmetyttää myös Jadien eriskummallisen kumara ja sisäänpäin käpertynyt ryhti, jonka hän kumminkin pystyy halutessaan ja vapautuessaan suoristamaan.

"Siksi kun minun on pakko olla kumarassa." "Miksi?" "Kun on pakko." "Mutta miksi?" "Ettei siskuskalut putoa."

Jadien luottamuksen kasvaessa Haydeniä kohtaan alkaa Jadie paljastamaan asioita itsestään ja elämästään, vaikka pitääkin tiukasti kiinni siitä missä raja kulkee. Jadien kertomat tarinat ja hänen käytöksestään muodostuvat tiedonrippeet paljastuvat kuitenkin aina vain painajaisemmiksi. Lopulta Jadien tarinassa ei enää tunnu olevan mitään muuta järkeä, kuin että se on suoraan kuin kauhuelokuvasta. Puhuuko tyttö totta, kuinka häneen voisi luottaa ja kuinka olla luottamatta?

 

Torey Hayden on psykologi ja erityisopettaja, joka on työskennellyt lasten parissa niin laitoksissa, kouluissa, sairaaloissa kuin yliopistoissakin. Hayden on kirjottanut monia romaaneja, perustuen hoitamiensa ongelmalasten tarinoihin. Aavtetyttö kertoo tarinan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä miten monimutkaisesti ja voimakkaasti se vaikuttaa pienen lapsen henkiseen ja fyysiseen kehityksen, kuinka se sotkee lapsen ajatusmaailman ja elämän ja siitä kuinka lapset ovat uskollisia omille vanhemmilleen loppuun saakka.

Olen opiskellut tähänmennessä kaksi vuotta sairaanhoitajaksi ja juuri kesällä sain tiedon että pääsen siirtymään kätilöopiskelijaksi. Olen myös suorittanut mielenterveysharjoittelujakson lasten psykiatriassa, eikä nykymedian aikanakaan olisi päässyt välttymään kuulemasta mitä kaikkea kauheaa maailmassa näinäpäivinä tapahtuu. Silti tämä kirja oli järkyttävä. Jadien tarina on hyvin sekava, koska on kyse pienestä tytöstä jonka ajatusmaailma on täysin järkkynyt ja mennyt sekaisin kauheiden tapahtumien ja kelvottomien vanhempien johdosta. En osaa sanoa oliko kirja lukemisen arvoinen, koska tarina oli niin järkyttävä että se saa minut voimaan pahoin edelleenkin. Tarinan kertojana Hayden on siis onnistunut. Kirja on hyvin mukaansatempaava, eikä millään olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikka samalla pelkäsi mitä seuraava sivu tuo tullessaan.

Arvosana: 4+ (asteikko 1-5)

Torey hauden: Ghost Girl

Suomentanut: Seppo Raudankoski

1991

Otava

301s.