Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen

Frankie, amerikkalainen radiotyttö kaipaa jännitystä elämäänsä ja matkustaa Lontooseen raportoimaan toisen maailmansodan pommituksista, natsien hyökätessä Iso-Britanniaan. Millaista on elää sodan runtelemassa kaupungissa ja viettää yönsä pommisuojassa. Yhtenä yönä Frankie ei kollegansa Harrietin kanssa ehdi pommisuojaan ilmahyökkäyksen alkaessa ja Harriet saa surmansa natsien pommista. Frankie päättää jatkaa Harrietin työtä ja matkaa keski-eurooppaan, missä juutalaiset on pakotettu ulos kodeistaan. Frankie aikoo selvittää minkä takia pakolaisia on yhtäkkiä niin paljon, ja miksi he tuntuvat kaikki olevan juutalaisia. Mitä näillä ihmisillä on kerrottavanaan ja miksi kukaan ei ole valmis kuulemaan sitä.

Emma, yksinäinen seinäruusu on vihdoin löytänyt itselleen miehen jota ei voi uskoa todeksi. Will on kuin satua ja saa Emman heräämään unestaan, jossa hän on koko ikänsä vaeltanut. Will toimii Franklinin ainoana lääkärinä, kunnes synnyttävä nainen kuolee hänen käsiinsä. Will päättää lähteä Lontoon pommitusten keskelle auttamaan haavoittuneita, hyvittääkseen epäonnistumisensa. Mitä enemmän aikaa Will on poissa, sitä enemmän Emma tuntee alkavansa taas kadota. Emma lähettää Willille joka päivä kirjeen, kuten Will myös Emmalle, kunnes yhtäkkiä kirjettä ei Lontoosta enää tulekaan.

Iris, keski-ikäinen postineiti, jonka käsien lävitse kulkee koko kylän posti ja salaisuudet. Iris on päättäväinen nainen, joka rakastaa järjestystä. Eräänä päivänä Iris saa kuitenkin käsiinsä kirjeen, jota ei pystykään toimittamaan. Tämä pieni poikkeus sääntöön sitoo näiden kolmen hyvin erilaisen naisen elämät yhteen sodan runtelemassa maailmassa. Onko parempi elää toivossa vai totuudessa? Kumpi satuttaa ja kumpi suojelee enemmän?

Kuten moni muukin, minäkin valitsin tämän kirjan sen vuoksi, että se käsittelee toista maailmaansotaa ja lupasi vielä siihen rinnalle riipaisevan rakkaustarinan. Mutta voi kurjuus miten minutkin tämä romaani jätti vajaaksi. En saanut siitä kertakaikkiaan mitään irti. Emman ja Willin suhde on toki ihana, mutta sen traaginen päätös tulee ehkä liian harvoin ja sen kytkeytyminen Frankien elämään tuntuu jotenkin aivan liian löyhältä. Frankien elämästä ja havainnoista on tietysti mielenkiintoista lukea, mutta jotenkin se ei saa minkäänlaista päätöstä. Samalla Iris tuntuu aivan turhalta päähenkilöltä, hän olisi voinut olla melkein kuka vaan. En tiedä onko vika sitten lukijassa kun tämä tarina ei minulle avautunut, vaan jätti vajaaksi. Monessa kohdassa hypiin useidenkin rivien yli ja muutaman sivunkin hyppäsin ettenpäin niin että vain silmäilin ne läpi. Niin kovasti kuin haluaisinkin kertoa teille tämän olleen mitä ihanin tarina rakkaudesta sota-aikana, en sitä voi tehdä. Ei tarina nyt mitenkään surkeakaan ollut, koska kirjan luin muutamassa päivässä läpi, mutta silti jotenkin se jäi mitäänsanomattomaksi. Kirjassa on kyllä paljon hienoja huomioita, sitä en mene kieltämään.

Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen (The Postmistress)
Bazar
Suomentanut Raija Rintamäki
2013
Arvosana:3 (asteikko 1-5)

Anna Godbersen: Illan pitkät varjot

Illan pitkät varjot on hohdokkaan Young Bright Things -sarjan viimeinen osa, jossa Cordelia, Letty ja Astrit nauttivat elämästään 1920-luvun viimeisenä kesänä. Kesästä jona heidän kaikkien elämä muuttui.

Astrid kuluttaa päivänsä uudessa roolistaan Rouva Charlie Garynä, mutta huomaa pian viinatrokarinvaimona olemisen varjopuolet. Letty taas rakentaa huimaa vauhtia omaa tietään kuuluisuuteen, mutta joutuu kohtaamaan myös julkisuuden nurjan puolen. Cordelia totuttelee uuteen rooliinsa salakapakan pitäjättärenä, sekä saa huomata ettei mustan miehen tyttöystävänä oleminen ole yksinkertaista.

"En enää muista heistä montakaan - mutta tuosta viimeisestä, hehkuvasta kesästä mieleeni jäi kolme tyttöä, joita en salli itseni unohtaa. Heistä kukin kulki kohti tuntematonta kohtaloaan, ja ennen kuin vuosikymmen ehti vaihtua, jokainen oli paennut omalla tavallaan - yhdestä oli tullut kuuluisa, yksi oli mennyt naimisiin ja yksi oli kuollut." 

Näin traagisesti sarjan ensimäisessä kirjassa uhottiin ja nyt on tullut aika täyttää se toteen. Koko sarjan ajan pyörittelin näitä kolmea hehkuvaa tyttöä mielessäni ja mietiin kenen kohdalle mikäkin kohtalo tulisi osumaan. Lopulta ratkaisu oli melko yksinkertainen, vaikkei siitä varma voinnut ollakaan kuin vasta tarinan päättyessä. 

Godbersen on jälleen onnistunut kuvaamaan vuoden 1929 seurapiirielämää hohdokkaasti ja vastustamattomasti. Letty on saanut uutta tuulta siipiensä alle ja hänen kipuamistaan maineeseen on mukava seurata ja orastava suhde Valentiinoon luo tarinalle sen kaipaamaa jännitystä ja romantiikkaa. Myös Cordelian suhde uhkarohkeaan lentäjään Max Darbyyn saa uutta syvyyttä, heidän kohdatessa rasismia mustan pojan seurustellessa vaalean tytön kanssa. Sarjan viimeisessä osassa kuitenkin Astridin tarina jättää Lettyn ja Cordelian tarinan varjoonsa. Romaanissa keskitytään suuresti Astridin ja Charlien suhteeseen ja siihen miten viinatrokarina toimimisen paineet ja stressi alkaa vaikuttaa negatiivisesti tuoreen avioparin onneen ja miten helppoa on vilkuilla vieraisiin pöytiin.

Godbersen aloittaa tarinan runsaalla kertaamisella edellisten osien tapahtumista, mikä sarjaa lukeneelle on hyvin ärsyttävää. Aiempien tapahtumien mieleenpalauttamista olisi voinut tiivistää rankalla kädellä. Viimeisessä osassa ei myöskään loppujenlopuksi tapahdu hirveästi mitään, mutta silti kirja on mukavaa hömppää, ja sitä on miellyttävää lukea. Astridin, Cordelian ja Lettyn seikkailut hohdokkaalla 1920-luvulla ovat oikein viihdyttäviä ja vievät mukanaan hehkeään New Yorkiin. Lopulta jokainen tyttö saavuttaa oman, ehkä yllättävänkin kohtalonsa.

VAROITUS SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA 

Romantikkona olin aivan haltioissani Lettyn ja Velntinon kehittyvästä suhteesta, vaikka olisihan minun jo pitänyt oppia se, että jos jokin Godbersenin kirjoissa vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta se useimmiten myös on näin. Suututtamaan jäi kuitenkin se, ettei lukijalle annettu mitään selitystä Valentiinon petturuudelle. Minä olisin kaivannut häneltä jonkinlaista selitystä ja anteeksipyyntöä, koska hänestä maalaattiin niin täydellinen kuva lukijalle. Mutta toisaalta miten sinisilmäinen sitä voikaan olla ettei nähnyt tämän olevan tulossa?

Cordelian osuus tarinan viimeisessä osassa on melko pieni minun mielestäni. Cordelian ja Maxin traaginen kohtalo jää myös auki, joka toisaalta antaa lukijalle mahdollisuuden uskoa mihin haluaa. 

Elämä koettelee erityisesti Astridia tässä viimeisessä osassa, mutta minusta oli mukavaa huomata miten Astrid kasvaa henkisesti näiden koettelemusten myötä. Charliessa on koko sarjan ajan häilynyt mielestäni jokin salaperäinen pimeä puoli, joka nyt pääsee valloilleen. Vaikka mainitsinkin Astridin kasvavan henkisesti, on hän toisaalta edelleen myös niin tyttömäinen ja hupsu. Nuori joka rakastuu salaman tavoin, yllättäen ja päätäpahkaa, sekä kuolettaa tunteensa aivan yhtä vikkelään. Jotenkin tämä huolettomuus ja tuhlaavuus kiehtoi Astridissa, jonka vuoksi minulle tuli aivan surku lopussa, kun hän menettää kaiken sen. Hieman hölmö kun olen olisin toivonut, että nämä tytöt olisivat voineet jatkaa huolettomia kesäpäiviään ikuisesti, mutta mikä se sellainen tarina olisi edes ollut? 

Anna Godbersen: Ihania päiviä (The Lucky Ones)
Karisto 
Suomentanut Leena Perttula
2013
394s. 
Arvosana:4½ (asteikko 1-5) 
Lue myös arvosteluni sarjan aiemmista osista!