sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nicholas Sparks - The Notebook


"My dearest Allie, I don´t know what to say anymore except that I couldn´t sleep last night because I knew that it is over between us. It is a different feeling for me, one that I never expected, but looking back, I suppose it couldn´t have ended another way. You and I were different. We come from different world, and yet you were the one who taught me the value of love. You showed me what it was like to care for another, and I am a better man because of it. I don´t want you to ever forget that. I am not bitter because of what happened. On the contrary. I am secure in knowing that what we had was real, and I am happy we were able to come together for even a short period of time. And if, in some distant place in the future, we see each other in our new lives, I will smile at you with joy, and remember how we spent a summer beneath the trees, learning from each other and growing in love. And maybee, for a brief moment, you´ll feel it too, and you´ll smile back, and savor the memories we will always share together. I love you, Allie. Noah"

The Notebook kertoo tarinan Noahista ja Alliesta jotka ovat toistensa ensirakkaudet, mutta heidän rakkautensa tielle astuvat Allien perhe, joista Noah, köyhä maalaispoika, ei ole sopiva Allien kaltaiselle rikkaalle ja hyvin kasvatetulle tytölle. Rakastavaisten tiet eroavat ja kohtaavat uudestaan vasta vuosien jälken Noahin taisteltua sodassa ja Allien kihlauduttua rikkaan lakimiehen kanssa.

The Notebook - Bestseller - "The love story to end all love stories" - Ylistetty mestariteos.
Olin jo pitkään halunnut tarttua tähän kirjaan, vaikka en oikeastaan tiennyt mistä se kerttoo,ainoastaan oletin sen olevan elämää suurempi rakkaustarina, voitte siis uskoa odotuksieni olleen korkealla. Valitettavasti joudun kertomaan, että kirja oli minulle aikamoinen pettymys. Olen aina kuvitellut olevani romantiikan ja onnellisten loppujen ylin ystävä, ehkä näin ei sitten kuitenkaan aina olekaan...

Onhan tarina sinänsä ihana ja ajatus rakkaudesta joka kestää ja kantaa läpi elämän, vielä silloinkin kun toisen keho alkaa jo pettää on mitä ihanin. Mutta jopa minun mieleeni tarina oli liian lälly ja lässyn lää. Rakkaus on se mikä tekee tästä tarinasta ihanan, mutta kerronta on liian imelää. Noah ja Allie ovat hahmoina ihania ja helposti samaistuttavia, mutta toisaalta Noah vaikuttaa myös liian täydelliseltä ollakseen totta. Vaikka tarina kulkee kohtaamisten ja eroamisien virrassa, se on minusta myös aika ennalta arvattava.
Tottakai tarina on viihdyttävä ja sitä on mukava lukea, ja kuten sanoin rakkaustarina on ihana ja liikuttava ja tarinaan on kirjoitettu paljon kauniita kohtauksia, mutta silti se oli minulle pettymys. Odotin jotain enemmän.

Katsoin tämän myös elokuvana, ja täytyy myönää että pidin siitä enemmän. Leffa ei ollut niin lälly, mutta silti rakkaustarina pääsi oikeuksiinsa ja liikutti katselijaa.

Arvosana: 3 (asteikko 1-5)
Nicholas Sparks: The Notebook
1996
Sphere -pokkari
221s.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

"Cecil Jacobs sai minut unohtamaan. Hän oli kuuluttanut edellisenä päivänä koulun pihalla , että Scout Finchin isä puolusti nekruja. Minä kielsin sen, mutta kerroin Jemille. -Mitä hän sillä tarkoitti, minä kysyin? -Ei mitään, sanoi Jem. -Kysy Atticukselta, hän selittää sinulle. -Puolustatko sinä nekruja, Atticus? minä kysyin häneltä samana iltana. -Tietenkin puolustan. Äläkä sano nekru, Scout. Se on huonoa kieltä."

Tarina kertoo kehdeksanvuotiaasta Scoutista ja hänen perheestään 1930-luvun Alabamassa. Scout nauttii elämästään veljensä Jemin kanssa, sisarusten päivät täyttyvät koulusta ja erilaisista seikkailuista. Scoutin ja Jemin isä, Atticus toimii Maycombin piirikunnassa asianajajana, ja saa hoitaakseen koko kaupunkia ravisuttaneen raiskaustapauksen, jossa mustaa miestä syytetään valkoihoisen raiskauksesta. Scout joutuu kuuntelemaan irvailuja ja halveksintaa niin koulutovereilta kuin omilta naapureiltaankin sen johdosta, että isästä on tullut nekrusussu, joka puolustaa saastaisia neekereitä. Scoutin isällä on asiaan kuitenkin toisenlainen kanta. On koittanut kasvun paikka niin Scoutille kuin Jemillekkin. Maycombia ravistelee syvälle juurtuneet ennakkoluulot, eikä totuudella tällöin ole niin väliä.

"Kuin surmaisi satakielen" on järisyttävä teos ihmisten ennakkoluuloista, itsekkyydestä ja rohkeudesta. Rotuerottelu ja ennakkoluulot tummaihoisia kohtaan ovat viellä syvälle juurtuneita 1930-luvulla, vaikka toisaalta tummaihoiset ovat jo pitkään eläneet rinnakkain valkoihoisten kanssa. Kirja tuo hyvin esille kasvatuksen merkityksen ihmisten ajatusmaaliman kehitykseen. Kirja käsittelee lapsen ajatusmaailmaa mielestäni varsin hyvin, ja tuo esille kuinka lapselle on hankalaa ymmärtää sitä ettei kaikki olekkaan sitä miltä näyttävät.
Kirja esittelee myös paljon erilaisia sosiaaliluokkia, perheitä ja elämäntilanteita. Hyvin mielenkiintoisen sävyyn kirjaan lisää myös se että Scoutin ja Jemin äiti on kuollut Scoutin ollessa pieni, ja näin ollen lapset asuvat hyväsydämisen, rehellisen ja viisaan isänsä kanssa. Attcius ottaa Tom Robinsonin puolustamisen sydämenasiakseen, koska uskaltaa tässä ennakkoluulojen riivaamassa maailmassa uskoa totuuteen ja tuoda sen myös julki, Atticuksen päätökset vaikuttavat ja kasvattavat Scoutia ja Jemiä tarinan edetessä, mutta miten hyväksyä lopputulos? Vaikka kirjassa on hyvin synkkä sävy, sen kerronta on hyvin kepeää, aivan kuin lapsen maailma.

Onko asiat nykyään peremmin? 1930-luvulla rotuerot ja tasa-arvoisuuden epäarvoisuus olivat vielä hyvin havaittavissa. Näin on myös ollut vuonna1960, kun Harper Lee on tarinan kertonut, entäpä vuonna 2012? Ovatko tummaihoiset saavuttaneet tasa-arvon ihmisten mielissä valkoihoisiin nähden? 1930-luvulla oli ihmisiä jotka hyväksyivät tummaihoiset ja pitivät heitä tasavertaisina valkoihoisiin nähden, näin on myös 2010-luvulla, mutta edelleen löydetään heitä jotka eivät ajattele tasavertaisesti. Rotuerot kärjistyvät edelleen kun ollaan tekemisissä vaikeiden asioiden kanssa, jos ei enää oikeustasolla (toivon ainakin niin) niin ainakin ihmisten ajatuksissa. Tosin nykyään nämä asiat eivät koske pelkästää tummaihoisia/valkoihoisa vaan kaikkia maailman kansalaisuuksia, uskontoja ja seksuaalista suuntautuneisuutta. Kuinka ihmiset joskus pääsisivät eroon ennakkoluuloistaan!?

Kuin surmaisi satakielen on kasvattava ja ajatuksia herättävät lukukertomus, jota suosittelen kaikille.

" -Jollei sinun pitäisi puolustaa häntä, niin miksi sitten puolustat? -Monesta eri syystä, sanoi Atticus. -Ensimmäinen syy on se, että jollen tekisi sitä, en enää voisi pitää päätäni pystyssä kulkiessani kaupungissa enkä voisi edustaa tätä piirikuntaa lainsäädännössä, enkä voisi kieltää sinua enkä Jemiä enää mistään."

Arvosana: (asteikko 1-5)
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Suomentanut: Maija Westerlund
1960
Gummerus pokkari
411s.